Niin se syksy sieltä tekee tuloaan. Minulla on ollut niin kiireinen pariviikkoinen, etten ole paljon konetta ehtinyt aukaisemaan.

Vilmalla on mennyt agility-treeneissä todella hyvin. Vilma tekee sellaisiakin juttuja joita ei olla kun yhden kerran harjoiteltu... Agility on todellakin se Vilman laji. Minä en vaan tahdo ehtiä reagoimaan niin nopeasti kun pitäisi. Viimeksikin törmäsin itse esteeseen ja lensin kuperkeikan!!

Kerttu kasvaa vinhaa vauhtia. Olemme siirtyneet kahteen ruokaan päivässä ja Kerttu alkaa muistuttamaan vähän enemmän parsonia!! Kaksi ruokaa on Kertun mielestä ihan liian vähän mutta näin nyt mennään.

Ilmoitin Vilman Jyväskylän näyttelyihin marraskuun 18.päivä. Kertun kanssa olisi sitten ensimmäinen suuri koitos Helsingissä joulukuussa. Pari match Showtakin on Kuopiossa tiedossa ennen virallisia näyttelyitä. Hampaat on alkanut vaihtumaan ja uusiakin on tullut tilalle... toivottavasti ei jää yhtään tyhjää väliä... siihenhän se näyttelyura sitten loppuisi ennenkun alkoikaan.

Parson-kavereiden kanssa ollan käyty Siilinjärvellä lenkillä. Viimeksi Kerttua sattui mukamas ja piti päästä syliin hoivattavaksi. Onneksi Henna-täti oli siinä lähellä ja hoiti tilanteen... Meno alkaa olla jo melko kovaa lenkillä, Vilmahan tekee katoamistemppuja metsässä. Jonkun aikaa pitää aina odottella, että neiti saapuu takaisin. Taitaa puput ja linnut liikkua kun niin kovasti Vilmaa juoksuttaa!

Palloa odotellessa!