Kerttu osallistui ties kuinka monetta kertaa näyttelyihin. Koska me ollaan jo valioluokassa meiltä puuttuu vaan niitä valkoisia ruusukkeita eli cacibeja. Niitä ei ihan niinvaan sitten saadakaan.. meillä ei ole niitä vielä ainuttakaan. Mutta kunhan tässä oikein ajellaan niin eiköhän me neljä niitäkin kasaan saada! Vielä tässä lähiaikoine olisi tarkoitus lähteä valloittamaan vähän maailmaa...

Ranskalainen tuomari Jean Jouis Grünheid tykkäsi Kertusta. Rinnanympärys saisi olla yhden sentin vähemmän ja sitten Kerttu olisi excellent type of parson bitch ja pärjäisi missä vaan!!! Näillä sanoilla valioluokan 1 ja pn2.. ja voittajakoiralle hän sanoi samat sanat. Me saatiin nyt ensimmäinen vara-cacib ja olen siitä onnellinen!!

Ja sitten parasta tässä matkassa oli kun EINARI tuli käymään!! Hänestä oli kasvanut jo iso poika. Hän oli niin villi ja innokas kaikkeen tutustuja että valokuvat ei oikein onnistunut, mutta niin reipasta poikaa oli ilo katsella. Remmi oli kireällä koko ajan ja mieli olisi tehnyt vaikka minne ja sinne ja tänne... ihan niinkun pienen parsonpojan pitääkin. Ja tyytyväisenä  voin todeta, että oikeisiin käsiin olen Einarin luovuttanut niin on Sanna ja perhe paljon töitä tehnyt ja asioihin paneutunut. Kiitos Sanna kun viitsit ajella.. ehkäpä pieni näyttelykärpänenkin jo puraisi??!

Kotona sitten odotti sähköpostissa toinen ihana ylläri. Kuvia Evitasta. Myös hän on niin kaunis ja söpö.. ihan sellaisen lelukoiran näköinen! Rokotusten yhteydessä oli todettu korvatulehdus mutta se on jo paranemaan päin :) Tämä pieni karvapallero herättää Oulussa ihastusta reippaalla olemuksellaan.

 

Ja vielä yksi kuva reippaasta Nellystä joka on myöskin vaikea kuvattava kun ei tahdo paikallaan pysyä.